Pyörätiellä ja polulla

Riikaa lähestyessämme hakeuduimme pyörätielle, koska autoliikenne oli käynyt niin raskaaksi. Pyörätiehän on siitä kiehtova väylä, että toisin kuin autotie, se voi koska tahansa loppua odottamattomasti tai päättyä jyrkkään pudotukseen. Tämäkin tie lähti liikkeelle erinomaisesti asvaltoituna, kunnes se kaartui automarketin pihaan laatoitetulle liikenteenjakajalle, johon se yllättäen loppui. Siirryimme nurmikolle, johon edellisten pyöräilijöiden renkaat olivat kuluttaneet polun, ja siitä sujuvasti takaisin kolmikaistaiselle tielle, josta juuri siinä kohdassa haarautui ylämäessä lukuisia liittymiä oikealle. Mäen päällä huomasimme, että tien toisella puolella olisi ehkä ollut pyörätie, mutta minkäänlaisia viittoja sinne ei ollut ollut, eikä erittäin vilkkaasti liikennöidyn tien ylittäminenkään olisi ollut kovin houkuttelevaa. Mietimme polkiessamme keskustaa kohti (erinäisten hiekkaesteiden läpi ja kivireunusten yli) taas kerran, ovatko kaupunkien liikennesuunnittelijat koskaan itse liikkuneet pyörällä ja jos ovat, miten he voivat kuvitella ulkopaikkakuntalaisten aina osaavan sopivassa kohdassa ennakoida pyörätien päättymisen ja vaihtaa puolta. Selkeät maalaukset tien pinnassa eivät voi olla kovin kalliita toetuttaa ja auttaisivat kovasti suunnistamista!