Lekan ketjut pitivät kummaa ääntä, jota korjausyritykset vain pahensivat. Ainoa suurempi kaupunki matkamme varrella oli Saulkrasti, joten päätimme mennä sinne etsimään pyöräkauppaa.
Rutina osoittautui onnekkaaksi sattumaksi, koska se vei meidät taas hetkeksi pois Via Balticalta. Saulkrasti sijaitsee meren rannalla, ja rekat jyristelevät sen ohi uutta ohitustietä. Me taas pääsimme ajamaan pienempää tietä ja ihailemaan mäntyjen välistä vilkkuvaa uskomattoman pitkää hiekkarantaa.
Vaihteet saatiin ruuvattua kuntoon (vaikka pyöräkaupan löytäminen oli hankalaa kunnes tajusimme kysyä tietä sinne pyöräilijöiltä). Lina jutusteli pyöräkauppiaan kanssa venäjäksi ja vannoi jälkikäteen miehen ilmeen muuttuneen kuin taikaiskusta hänen kuultuaan, että olimme suomalaisia eikä venäjänkielisiä latvialaisia tai peräti venäläisiä. Ilmeisesti kieliryhmien välit ovat hieman kireät…
No comments:
Post a Comment