Saturday, August 25, 2012
Yes, we're home!
The bikes have been dragged home from the bus station (many thanks to the nice lady who borrowed us a cart!), washed and reassembled. After a couple of days' rest we've started cycling again and taken out the maps to plan next year's trip. Consider yourselves warned: bike travel is highly addictive!
Patsastelua Pietarissa
Opaskirjan mukaan ukrainalaiset junat ovat tunnettuja täsmällisyydestään. Sama piti paikkansa myös valkovenäläisten ja venäläisten junien suhteen, ja saavuimme Pietariin aikataulussa. Meillä oli reilu tunti aikaa odotella Suomen bussin lähtöä, ja se käytettiin paikallisen kuvanveistotaiteen ihailuun. Teoksen aiheena on - tietysti - toinen maailmansota.
Tips for pleasant train travel in Eastern Europe
1. Book your tickets well ahead to get a direct connection and avoid 7-hour stopovers in Belarus.
2. By booking ahead you can also share a cabin with your friends, not three strangers who snore and smell of garlic.
3. If you're traveling with a huge bag and a bike it might be a bit tricky to fit them into your cabin.
4. Bring your own toilet paper and a good book, or preferably several good books.
5. Once you've gotten settled in your own bunk it's actually quite cozy!
Saturday, August 18, 2012
Hei hei Odessa!
Aikaisn huomenaamuna hilaamme itsemme ja pyörämme rautatieasemalle ja aloitamme matkan kotia kohti. Voi olla, että ukrainalaisten kaukojunien varustukseen ei kuulu vielä nettiyhteyttä, mutta kukapa tietää? Viimeistään Suomeen päästyämme saamme junamatkaraportin päivitettyä tänne.
Polskis
Leka täydensi tänään merikokoelmaansa uimalla yllättävän lämpimässä Mustassameressä, jonka valkohiekkainen ranta oli yllättävän puhdas ja rauhallinen.
Romua!
Lina sai vihjeen, että Moldovankan kaupunginosassa olisi viikonloppuisin hyvät markkinat, joka piti tietysti lähteä katsastamaan. Jokapäiväisten myyntikojujen viereen levittäytyneet improvisoidut pöydät ja pressut täyttivät kaikki odotukset: romua oli korttelikaupalla. Kotiin lähti valokuva-albumi, kuvakirjoja sekä Neuvostoliiton terveyskomitean hyväksymät aurinkolasit vuodelta 1971.
Eläinten ystävän mieltä jäi taas painamaan koirien myynti suoraan auton takakontista sekä pieniin häkkeihin vangitut värikkäät papukaijat. Toivottavasti edes joku niistä saa hyvän kodin!
The opera by night
The opera house of Odessa was everything Lina could have ever expected: celebrities she had seen on Russian TV walking the red carpet, gold and glitter, red velvet… The evening's show was apparently some kind of a Ukrainian equivalent of the Saturday Night Live.
The catacombs, at last!
During the nearly seven weeks that have passed since we left on this trip we've taken out the guidebooks almost every night and talked about what we'd like to see in the different cities we'd visit. The old towns of Wroclaw and L'viv were a must, as well as the Chapel of Skulls and Nikolay Pirogov's mummy. But the discussion always ended with "and we must go see the catacombs in Odessa!"
And so we went. The hostel set us up with an English-speaking guide, who was called Ivan and turned out to be genuinely passionate about the catacombs, even mentioning that he had sometimes had his birthday party in a big hall under the ground.
There are about 2000 kilometers of catacombs in the Odessa area, created in the 19th century by people digging for limestone to be used in buildings and statues. Later some of them were used by partisans in the second world war, their headquarters being deep underground where the air is is cool, around 6 degrees Celsius, and very moist. The thought of spending longer periods of time underground - or being born there and never seeing the sun, like the horses used to transport the limestone in the narrow corridors - is quite disturbing.
There are several entrances to the catacombs but many of them have been blocked for security or commercial reasons. Obviously not all the catacombs are safe, but the Museum of Partisan Glory that operates the official tours to a reconstructed partisan hideout probably also dislikes people exploring the catacombs on their own without paying for a guide.
We took the official tour, where it looked like the catacombs had been reinforced for security, and electric lights had been installed. It still most definitely wasn't a walk in the park, and we made sure to stay close to the guide not to get left behind in the dark.
Ivan's plan was to also take us to a "wild catacomb", one of the nearby tunnels which has been open for everyone to explore. He enthusiastically described the large halls and low tunnels, with pre-WW II drawings on the walls. But when we got to the entrance it turned out things had changed since the last time he had been there a few weeks ago. The entrance had been blocked by a heavy concrete slab, and this catacomb therefore made completely unaccessible.
I think Ivan was even more disappointed than we were, having been permanently robbed of his favorite catacomb. We can only hope that the entrance will be reopened some time in the future!
Potemkin-portaiden käyttöohje
1. Kävele kaunista bulevardia portaiden yläpäähän.
2. Älä pysähdy äläkä katso portaiden alla avautuvaa maisemaa, vaan lähde heti ripeästi laskeutumaan portaita.
3. Jos et jaksa laskeutua (ja nousta takaisin) koko matkaa, muutaman porrasryhmän laskeutuminen riittää hyvin.
4. Käänny nyt ympäri ja katso näkymää ylöspäin. Ta-daa! Tämä on se romanttinen näky, jota tulit hakemaan.
5. Portaiden vieressä oleva funikulaari (mäkijuna) ei välttämättä ole toiminnassa, vaikka opaskirjassa niin väitettäisiinkin. Älä välitä, niitä on muuallakin Euroopassa, esimerkiksi Kiovassa ja Pariisissa.
Laidasta laitaan
Olemme nähneet tällä matkalla upeita vanhoja taloja niin Latviassa, Puolassa kuin Ukrainassakin, mutta Odessassa esillä on ehkä häkellyttävin skaala kultakoristeisista palatseista puoliksi romahtaneisiin kivikasoihin, joista on jäljellä enää seinä tai pari.
Luonnollisesti kaupugissa kukoistaa myös luova tee-se-itse-henki, ja tyypillisessä kerrostalossa ei ole kahta samanlaista parveketta. Laajennukset on tehty puusta, aaltopellistä, muovista, pressuista ja kaikesta mahdollisesta muustakin materiaalista, mitä ihmiset ovat saaneet käsiinsä. Meitä ei vain lakkaa ihmetyttämästä, miten vanhat parvekkeiden lattiat kestävät uusien rakenteiden painon. Mutta ehkeivät ne aina kestäkään…
Subscribe to:
Posts (Atom)