Tiellä tapaamamme rullaluistelija kertoi yöpyneensä koko Kiova-L'viv-reissun ajan teltassa vieraiden ihmisten pihoissa, ja innosti meidätkin taas kokeilemaan pihatelttailua. Sopivia piilopaikkoja teltalle ei peltomaisemasta tahdo löytyä ja leirintäalueita on koko maassa vain muutama.
Mutta pihoja on tien varrella ollut runsaasti, niin suuria kuin pieniäkin, ja yksi pihatelttailun hyvä puoli on myös se, että maalaistaloissa yleensä on kaivo tai vesihana ulkona. Pitkän päivän jälkeen iholle kuivunut hiki, aurinkorasva ja hiekka pitää saada pestyä pois, eli tarvitsemme vettä enemmän kuin juomapullojen pohjalta löytyy.
Siispä käännyimme hiekkatielle kokeilemaan onneamme, ja vaikka ensimmäisen talon pihassa kohtaamamme pariskunta ei ollutkaan aivan yhtä sydämellinen kuin se latvialaisemäntä, jonka pihassa matkan alussa yövyimme, saimme kuitenkin luvan laittaa teltan pystyyn maalaisidyllin keskelle. Illan tähtiä olivat talon pihassa tapaamamme koiranpentu sekä teltan ohi kopsutelleet kaksi pientä varsaa.
No comments:
Post a Comment